Mansikka-suklaapalat

20. 06. 2016
Mehevä suklaapohja saa ylleen mansikkakarkeilta maistuvan kuorrutteen. Herkulliset palat viimeistellään upeiksi syötävin kukin.

mansikka-suklaapalat1

Tyttäreni halusi aloittaa päivän leipomalla kukkakakkua. Kyselin vähän tarkemmin toiveita ja mietittiin yhdessä mitä tehtäisiin. Suunnitelma muuttui kakusta mokkapaloiksi, sillä olen jo pitkään halunnut testata What’s cooking Helsinki tapahtumassa maistamaani mehevää suklaapohjaa johonkin. Railin tekemä pohja jäi ihanasti mieleen, ja suunnittelinkin käyttäväni sitä uudenlaisten mokkapalojen kehitykseen. Sovelsin ohjetta oman kaapin sisällön ja makumieltymysten perusteella, pohjan herkullisuudesta ja mehevyydestä kuitenkaan tinkimättä.

Perusmokkapalat olisivat kuitenkin olleet mansikkaista kukkakakkua toivovalle tytölle pettymys, joten päätin turvautua kaapissa odotelleeseen mansikkatomusokeriin. Kokeilin tuota sokeria jo aiemmin ja siitä saa maun lisäksi kivaa väriä. Maku on hyvin karkkinen ja voimakas, joten laimensin sitä hieman tavallisella tomusokerilla. Suklaiset palat saivatkin suloisen pinkin kuorrutteen ja tyttö oli todella tyytyväinen. Vielä kun jääkaapissa odotelleet mimis versojen syötävät leimunkukat nostettiin esiin oli herkku niin täydellinen, että se kuljetettiin suoraan nukkejen kahvikutsuille.


mansikka-suklaapalat3
mansikka-suklaapalat2

Mansikka-suklaapalat

uunipellillinen / 30-60 min / helppo

Pohja:

  • 4 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1/2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa
  • 1 dl kaakaota
  • 1 dl sokeria
  • 1 rkl luontaista vaniljasokeria
  • 1/4 tl suolaa
  • 250 g rahkaa
  • 1 dl maitoa
  • 2 munaa
  • 1/2 dl öljyä
  • 2 dl fariinisokeria
  • 100 g voita
  • 1 1/2 dl vahvaa kahvia

Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla. Lämmitä uuni 175-asteeseen.

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, kaakao, sokeri, vaniljasokeri ja suola yhteen.

Sekoita toisessa kulhossa rahka, maito, kananmunat, öljy ja fariinisokeri tasaiseksi seokseksi.

Sulata voi ja sekoita joukkoon kuuma kahvi. Kaada nesteet jauhoseokseen ja sekoita kevyesti. Lisää viimeisenä kahvi-voiseos ja kääntele tasaiseksi esimerkiksi pallovispilää käyttäen. Älä sekoita liikaa jottei taikinaan muodostu sitkoa.

Levitä taikina esivalmistellulle uunipellille ja paista noin 20-25 minuuttia tai kunnes pohjaan painettuun puutikkuun ei tartu enää taikinaa. Anna pohjan jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista.

Kuorrute:

  • 300 g mansikkatomusokeria
  • 200 g tomusokeria
  • 1 rkl luontaista vaniljasokeria
  • 50 g voita
  • noin 4 rkl vettä

Siivilöi sokerit kulhoon. Sulata voi ja sekoita sokereiden joukkoon. Lisää vettä vähän kerrallaan, kunnes saat hieman valuvan, tahnamaisen kuorrutteen. Levitä kuorrute pohjan päälle ja anna jähmettyä noin tunnin ajan. Leikkaa paloiksi ja koristele esimerkiksi syötävillä kukilla tai strösseleillä.

Leimunkukkien lisäksi koristeluun sopivat monet luonnon ja kotipuutarhan kukat. Syötävät kukat -jutustani löydät paljon vinkkejä sopiviin kukkiin, sekä niiden keräämiseen ja kasvatukseen liittyen.

 

Kategoriat

Piirakat

Kommentit(4)

  • Kotileipuri sanoo:

    Pohja oli kyllä sangen eriskummallisen makuinen – ei järin hyvä mielestäni. Kevyen oloinen ja siihen sitten hirmu määrä sokeria päälle -> epäsopivat yhteen. En tee toiste. Ohjeen mukaan tehtynä kuorrute ei onnannut, tein kattilassa miedolla lämmöllä aivan kuin teen normi mokkapaloihinkin. Liikaa mielestäni sokeria. Vähemmän riittäisi.

    • Liisa sanoo:

      Hei Sandra! Kiitos kommentistasi. harmi ettei leivonnainen maistunut. Tuo pohja on tosiaan hieman erilainen, mielestäni se on kuitenkin enemmän mehevä ja aika rasvainenkin, kuin kevyt. Jos pohja on ollut kovin kevyen oloinen voi olla toki että se on kypsynyt hieman yli, milloin se menettää paljon mehevyydestään ja samalla herkullisuudestaan. Myös liika sekoittaminen voi tehdä pohjasta hieman sitkeää.

      Kuorrutehan on tosiaan makea ja mansikkatomusokeri antaa sille vielä karkkisen lisän. Sokeria voi halutessaan vähentää, kunhan huomioi muut ainessuhteet. Kuorrutetta tehtäessä vettä lisätään tarvittava määrä, mieluummin liian vähän kuin liian paljon kerrallaan. Vettä lisätään kunnes kuorrute on sopivan valuvaa, eikä seos vaadi lämmitystä. Koska suunnittelin leivonnaisen lapsen kanssa tehtäväksi, halusin kuorrutteestakin mahdollisimman helpon ilman liikoja työvaiheita ja ainesosia.

  • Taru sanoo:

    Onpa kauniita ja herkkiä! ♥ Ja tietenkin herkullisen näköisiä! 😀

    • Liisa sanoo:

      Kiitos Taru <3 Nämä kukat menivätkin koristelussa heti suosikkien joukkoon. Ovat nimenomaan juuri jotenkin niin herkkiä.

Samankaltaisia kirjoituksia