Hunajainen raparperi-toscapiirakka

Raparperikausi on hyvin käynnissä ja juhannus tekee tuloaan, joten mikä voisikaan olla parempi tekosyy pyöräyttää herkullistakin herkullisempi raparperipiirakka tähän viikon alkuun?

Jos kotipihasta ei löydy tuoretta raparperia, kannattaa suunnata pakastealtaalle. Pakkasmarjan pakasteraparperiä löytyy usein pienemmistäkin marketeista. Osa piirakkaohjeista (esim. tämä helppo omenapiirakka, jossa omenan voi korvata raparperilla) kestää hyvin raparperin lisäämisen jäisenä, mutta esim. tämän postauksen toscapiirakkaan raparperi kannattaa sulattaa ja valuttaa, jottei pohja pääse vettymään liikaa ja raparperinpalat painumaan täysin pohjan läpi.

Meidän perheen (etenkin mieheni) yksi suurimmista suosikeista on aina ollut perinteinen toscapiirakka. Hänen famullaan oli tapana tehdä toscapiirakkaa aina lastenlasten kyläillessä, joten siihen liittyy paljon myös makumuistoja. Paahtuvan mantelin ja karamellisoituvan sokerin tuoksu herättää jo veden kielelle ja kakkulapion painuessa tuon rapsahtavan kuorrutteen läpi on viimeisetkin itsehillinnän rippeet menetetty (se siitä "syön vain pienen palan" -ajatuksesta).

Tuo klassinen toscapiirakka on aivan ihanaa, mutta toisinaan sitä on mukava myös hieman tuunata uuteen muotoon.  Tällä kertaa halusin tuoda piirakkaan kirpeyttä ja kesäistä raikkautta tuolla raparperillä, mutta pelkän raparperin lisääminen tuntui jotenkin ajatusköyhältä. Niinpä päädyinkin miettimään raparperille sopivaa makuparia ja mieleeni tuli tapa, jolla lapsena maistelimme ensimmäisiä penkistä nousevia raparperinvarsia. Meillä oli tapana dipata ohuita raparperinvarsia hunajaan ja herkutella niillä, joten tätä piti päästä testaamaan myös käytännössä. Lorautin hunajaa reilusti piirakkapohjaan ja se antoikin pohjalle aivan ihanan, raparperiä korostavan maun.  Yhdistelmä on aivan ihana ja suosittelenkin käymään heti leipomispuuhiin. Tai ainakin viimeistään juhannukseksi kannattaa leipaista tätä ihanuutta.