Suunnitelmat olivat hyvät ja tein oikein pahvista valmiin mallinkin. Paistoin osat hyvissä ajoin ja ne onnistuivatkin hyvin. Jopa niiden koristeleminen ja kasaaminenkin tuntui mukavalta, vaikka kaikki palat eivät ihan osuneetkaan kohdalleen. Mutta kokoamisen loppuvaiheessa huomasin talolla olevan painoa aika paljon ja mietin, että näinköhän se kestää? No ei kestänyt.
Eli kasasin perjantai-iltana taloa ja katselin, miten alimman talon katto alkaa uhkaavasti narahdella. Väsyneenä jätin talon kuitenkin oman onnensa nojaan ja menin nukkumaan ajatellen lauantaina huolittelevani talon paraatikuntoon peittämällä saumat kauniilla pikeerikerroksilla ja liittämällä söpöjä sokerimassalumihiutaleita katon reunaan. Talon eteen oli vielä tarkoitus tehdä lumihankea ihanasta marengista, mutta toisin kävi.
Talo jäi nyt sitten viimeistelemättä, vaikka kivoja ideoita siihen ehdinkin jo kokeilla. Aivan ihana ja varmasti uudelleen käyttöön otettava oli suklaasta tehty paanukatto, sekä toisen kerroksen kookoshiutaleilla päälystetty katto. Nämä antoivat hyvää makua, eivätkä olleet vain yltiömakeita. Itse talonkaan romahtaminen ei ihan suunnattomasti jaksanut harmittaa. Ensi vuonna yritän uudelleen, korjailen vain kaavoja hieman, leivon alimmasta kerroksesta tukevamman ja teen katon alle ylimääräisiä tukirakenteita.
Talo näyttää kuvassa pienemmältä kuin se todellisuudessa oli. Korkeutta oli oikeasti noin puoli metriä.
Vastaa